• Ope osaa

ISAMCE-kurssi, Tukholma 2019

Teksti: Hanna Taipalus ja Joel Kaarento


Terveisiä Tukholmasta kaikille kasvatustieteen opiskelijoille ja erityisterveiset musiikin sivuaineen jengille ja muille taidekasvatuksen opiskelijoille! Tämä kannattaa lukea, jos harkitset musiikin sivuaineeseen osallistumista ensi vuonna, voi olla, ettet enää tämän jälkeen harkitse asiaa vaan päätät osallistua siihen! Aluksi kerromme lyhyesti kurssista ja sen jälkeen kuvien avulla näytämme, mitä kaikkea tuli oikein tehtyä.


Olemme Hanna Taipalus ja Joel Kaarento, luokanopettajaopiskelijat Penkereeltä ja meille tarjoutui upea mahdollisuus osallistua ISAMCE-kurssille opettajamme Aleksi Ojalan kanssa, joka on musiikin sivuaineen toinen opettaja. Olemme musiikin sivuaineen opiskelijoita, josta on päässyt kaksi opiskelijaa mukaan osallistumaan kyseiselle kurssille nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Vuoden 2017 ja 2018 kurssit on järjestetty Kööpenhaminassa ja Reykjavikissa. Kolmas ISAMCE-tapaaminen järjestettiin Tukholmassa 8.-12.4.2019.


ISAMCE tarkoittaa Innovative and sustainable aesthetic methods for citizenship education: Nordic and Baltic perspectives – nimistä projektia, jossa tarkoituksena on kolmen vuoden ajan keskittyä kysymykseen How to learn to live together? käyttäen


Agenda tälle konseptille on levittää demokraattista kulttuuria opettajien sekä opettajaksi opiskelevien välityksellä ja yhteistyöllä. Tavoitteena on kehittää erilaisuuden hyväksymistä, narratiivisuutta, kriittistä ajattelua. Kurssilla opiskelijat osallistuvat yhteistyössä muiden opiskelijoiden kanssa tehtävään projektiin, jossa tuotetaan kurssin lopuksi noin 10 minuutin esitykset. Tavoitteena on näiden prosessien myötä myös luoda uusia näkökulmia ja työtapoja taidekasvatuksen toteuttamiseen interkulttuurisessa kontekstissa.



Kaksi ensimmäistä päivää sujuivat ryhmäytymisen, tutustumisen ja varsinaiseen projektityöskentelyyn valmistautuen. Maanantaina ja tiistaina opettajat pitivät omia esityksiään liittyen kurssin teemaan: Brotherhood/Sisterhood/Solidarity. Opettajat olivat Pohjoismaiden ja Baltian maiden yliopistojen taideaineiden opettajia. Ensimmäisiin päiviin kuului myös opettajien pitämiä työpajoja erilaisiin taiteen tekemisen muotoihin liittyen. Työpajoja oli draamasta tanssiin ja valokuvauksesta omien äänimaisemien tekemiseen.


Työpajojen ja esitelmien tarkoitus oli herätellä ajatuksia ja inspiraatiota tulevaa ryhmätyötä varten, jossa pääsimme eri maiden opettajaopiskelijoiden kesken luomaan omat esityksemme. Opettajat toimivat ryhmien ohjaajina, mutta eivät varsinaisesti osallistuneet itse taideprojektin toteuttamiseen. Joka aamu järjestettiin myös lämmittely päivän aiheeseen. Joka-aamuiset laululeikit, toiminnalliset tai liikunnalliset harjoitukset olivat hyviä ilmaisun ja ryhmäytymisen kannalta, sekä ovat suoraan vietävissä omaan opetukseen tulevaisuudessa.



Toisen ryhmän valokuvaustyöpajan tuotos

Aamun lämmittelyhetki yliopistolla

Ryhmätyön suunnittelua

Keskiviikkona opiskelijat jaettiin 5-6 hengen ryhmiin ja aloitimme varsinaisen projektin, jossa tarkoituksena oli tehdä esitys, jossa teema Brotherhood/Sisterhood/Solidarity näkyi selvästi. Sen lisäksi kriteereinä oli, että esityksessä käytetään ääntä, kehollisuutta, visuaalisuutta ja tilaa. Esitys sai olla performanssi tai video tai jotain siltä väliltä. Keskiviikko ja torstai menivät brainstormatessa, kynsiä ja hampaita purren ja omalta mukavuusalueelta poistuessa kohti perjantain esityksiä. Aikaa oli tosiaan vain kaksi päivää tutustua uuteen ryhmään, suunnitella esitys, kuvata videoita ja vielä toteuttaa koko homma. Haasteita oli muun muassa erilaisten kulttuurien kohtaamisessa ja toisen kielen käytössä ryhmätöissä. Päivät olivat myös intensiivisiä ja täynnä uutta infoa, joka oli myös raskasta. Tarkoituksena oli kuitenkin käyttää luovuutta ja taidetta esityksen keinona täysin vieraiden ihmisten kanssa. Tästä kuitenkin selvittiin ja lopputuloksena oli kylmiä väreitä aiheuttavia esityksiä, jotka olivat toinen toistaan upeampia ja inspiroivampia.


Lopuksi haluamme vielä kiittää Helsingin Yliopiston Kasvatustieteellistä tiedekuntaa ja erityisesti Inkeri Ruokosta saamastamme mahdollisuudesta osallistua tälle kurssille! Sekä tietysti opettajaamme Aleksi Ojalaa, joka oli mukana ja auttoi käytännön järjestelyissä sekä viikon aikana. Kurssi oli todella inspiroiva ja hieno kokemus ja on aivan mahtavaa, että Yliopistomme tarjoaa tällaisen mahdollisuuden opiskelijoille! KIITOS! <3


Tämänkaltainen kansainvälinen yhteistyö on todella arvokasta, koska taideaineet ovat aineita, joissa yhteisellä kielellä ei ole merkitystä. Taidetta, kaikissa sen eri muodoissa on esiintynyt jokaisessa yhteiskunnassa muinaisesta Egyptistä tähän päivään saakka kaikkialla maailmassa. Taide on niin perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä ja kulttuuria. Se koskettaa ja kuuluu meille kaikille, joka päiväisessä elämässämme. Olemme huolissamme esimerkiksi musiikin sivuaineen jokavuotisesta lakkauttamiskeskustelusta ja taideaineiden muutenkin vähenevästä määrästä opetuksessa. Varsinkin tämän päivän suomalaisessa peruskoulussa, jossa eri kielet ja kulttuurit kohtaavat, tarvitsemme taideaineita yhdistämään ihmisiä. Opimme myös, että taiteen avulla voi käsitellä myös yhteiskunnan epäkohtia ja epämukavia asioita, jotka yhdistävät ihmisiä. Varsinkin jos ihmisten välillä on kielellisiä tai kulttuurisia eroavaisuuksia, voi yhteinen kieli löytyä taiteen avulla.


Eli: Ilmoittautukaa taideaineiden opintoihin ensi vuonna!

  • Grey Twitter Icon