• Grey Twitter Icon
  • Ope osaa

Koulu, joka pelastaa maailman

Kirjoittajat: Anttoni Kervinen, Maj Möntti, Maija Rantala ja Katrianna Raunio


Viimeisin ilmastoraportti (IPCC 2018) osoitti, että ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Kestävän kehityksen pedagogiikka - mukaan lukien kiertotalousajattelu - on ollut koulukasvatuksen tarjouma ilmastonmuutoksen edessä (esim. Huckle 2012). Samaan aikaan kestävän kehityksen pedagogiikkaa on kritisoitu siitä, että se keskittyy nykyisen kuluttaja-ajattelun viherpesuun ja yksittäisen kuluttajan valintoihin sen sijaan, että siihen sisällytettäisiin kriittinen ajattelu - erityisesti rakenteita (poliittiset instituutiot, yritykset, sosiaaliset liikkeet) kohtaan. Kiertotalousajattelun keskiössä on kulutuskriittisyys ja olemassa olevan materian arvostaminen. Kasvattajana on haasteellista istuttaa lapsiin ajatusta, mikä on vastakkainen ajallemme: elämän tavoitteena ei ole materiaalinen yltäkylläisyys. Värri (2018) painottaa, että juuri kasvatus on tässä uudelleen orientoitumisessa olennaista. Koulu on paitsi materiaalinen ympäristö, sen kasvatustehtävän ydin on ihmisenä oleminen ja toimiminen.


Colton Vond (CC BY 2.0)

Kiertotalouden juurruttaminen jää toistaiseksi yksittäisen opettajan tai koulun harteille. Koulun rakenteet eivät tue kiertotalousajattelua kierrättämistä pidemmälle - tai jos tukevat, tapahtuu se taloudellisista syistä. Näiden reunaehtojen raameissa kiertotalousajattelua ei tarvitse, eikä voi, sivuuttaa. Opetuskokonaisuutemme on yksi esimerkki siitä, miten yksinkertaisilla asioilla lapsia voi herätellä huomaamaan ympärillä oleva ja huolehtimaan elämisympäristöstään.

Kiertotalous perustuu syklisen talouden malliin, jossa luonnonvarat kiertävät siten, että syntyisi mahdollisimman vähän hukkaa. Kiertotalouden tavoitteena, ideaalitilanteena, voidaan pitää sitä, että jätettä ei syntyisi ollenkaan. Tällä hetkellä kiertotaloutta hyödynnetään lähinnä energiantuotannossa (esimerkiksi energiaa saadaan polttamalla jätettä), mutta yhä enemmän jätettä käytetään myös raaka-aineena uusien hyödykkeiden valmistuksessa. Kiertotalouden mallissa hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti jo olemassa olevia hyödykkeitä esimerkiksi yhteiskäytön myötä. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Kiertotalouden teemoja ovat edellä mainittujen omistamisesta yhteiskäyttöön ja jätteestä raaka-aineeksi lisäksi esimerkiksi kertakäyttöisyydestä korjattavuuteen ja tuotteesta palveluun. Kiertotalouden mallissa kannatetaan sellaista tuotantoa, joka mahdollistaa rikkoutuneiden osien korjaamisen tai vaihtamisen (uuden laitteen tms. ostamisen sijaan) ja peräänkuuluttaa (paitsi ekologisesti, myös sosiaalisesti) kestävää tuotantoa.


Keksintöpedagogiikka


Keksintöpedagogiikalla tarkoitetaan opetuksessa toteutuvaa luovaa keksimistä ja ongelmanratkaisua, joka johtaa jonkinlaisen artefaktin tai uuden, tehokkaamman toimintatavan tuottamiseen. Luovaa ongelmanratkaisua on käytetty luonnontieteiden ja teknologiakasvatuksen parissa, mutta se toteutuu käytännössä myös esimerkiksi käsityötunneilla. Keksintöpedagogiikkaa on mallinnettu prosessiksi, jossa toteutuvat eri vaiheet: se on ongelman määrittelyn, ideoinnin, kokeilemisen ja idean kehittämisen ja arvioinnin sekä sen jakamisen kautta tapahtuvaa toimintaa. Keksintöpedagogiikkaan kuuluvat implisiittisesti sellaiset asiat kuten toisten

kuunteleminen, kritiikki, kokeileminen, epäonnistumisen sietokyky ja parempien tarjoumien hyväksyminen.


Oppimiskokonaisuus


Esittelemme monialaisen oppimiskokonaisuuden, joka kehittää oppilaiden kestävän kehityksen, kiertotalouden ja keksintöjen tekemisen ymmärtämistä. Kokonaisuus toteutettiin kahdessa eri luokassa. Luokat työskentelivät omissa luokissaan, mutta kokonaisuuden viimeisellä kerralla työt esiteltiin toisille ”ilmastomessuilla”, jolloin oppilaat saivat toisiltaan vertaispalautetta. Oppimiskokonaisuudessa kehitettiin ratkaisuideoita ongelmiin, jotka lapset havaitsivat kouluympäristöstä. Oppilaat miettivät ryhmissä parannusehdotuksia ja uudenlaisia näkökulmia koulupäivän aikana koettuihin epäkohtiin, jotka koskettivat ekologisuutta ja kestävää kehitystä. Tarkoituksena oli lasten valtauttaminen; tavoitteena oli nostaa esille lasten omia ajatuksia ja henkilökohtaisia kokemuksia sekä tuoda ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet mahdollisimman lähelle heidän kokemusmaailmaansa.


Kokonaisuus suoritettiin 4x2 tuntien aikana (voidaan tiivistää tai laajentaa).


1. Kerta: Orientoituminen. Orientoiduttiin kestävään kehitykseen terminä, tutustutaan ekokouluihin ja ekotekoihin ympäri maailman. Kerrattiin/opittiin, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja mitkä ovat ilmastonmuutoksen mekanismit. Haaste koulun muuttamiseksi saatiin meidän tapauksessa koulun rehtorilta: kehittäkää omaa kouluamme kestävämmäksi. Tässä hyödynnettiin koulun auktoriteetteja motivoimaan oppilaiden työskentelyä. Pienissä ryhmissä oppilaat tutkivat oman koulun keskeisiä ongelmia: mihin koulussamme kuluu paljon energiaa? Meneekö meillä roskiin sellaista, jota voisi vielä hyödyntää? Mitkä koulumme toimintatavat kaipaavat uudistamista kestävimmiksi? Muotoiltiin ratkaistava ongelma.


2. kerta: Ratkaisun ideoiminen. Harjoiteltiin ideoimista. Syvennettiin ideoimisen taitoa, hyväksyttiin lukuisia tarjoumia ja harjoiteltiin omista ideoista luopumista tai niiden hiomista. Tämä vaihe oli erityisen hedelmällinen, mutta myös vaativa ryhmätyötaitojen harjoitus.


3. kerta: Vertaispalaute. Hiottiin omia ideoita siihen kuntoon, että ne saattoi esitellä muille. Harjoiteltiin vertaispalautteen antamista ja vastaanottamista. Vertaispalautteen perusteella omaa ideaa paranneltiin. Tämän jälkeen koottiin ideasta posteri, josta tuli ilmi ongelma, ongelman tausta ja ratkaisuidea. Mukailimme tieteellisen esityksen rakennetta. Harjoiteltiin oman posterin esittämistä (pitchaus).


4. kerta: Töiden esittely. Esiteltiin posterit ”ilmastomessuilla” toiselle luokalle ja haasteen antaneelle koulun henkilölle. Harjoiteltiin rakentavan palautetteen antamista. Tämän jälkeen tehtiin itsearviointi omasta työskentelystä. Lopuksi palattiin vielä ideoihin ja koottiin oppimiskokonaisuus isompaan kokonaisuuteen: jokainen meistä on vaikuttaja, jonka teoilla on väliä.


Koska ilmastonmuutos on jokaista koskettava ilmiö, halusimme tuoda positiivisen vaikuttamisen näkökulman kouluarkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että opetimme oppilaille vastuullisuutta. Kannustimme tällä oppimiskokonaisuudella jokaista toimimaan arjessaan tavalla, joka hidastaa ilmaston lämpenemistä. ”Koulu, joka pelastaa maailman” –oppimiskokonaisuudella halusimme tuoda oppilaat lähelle vaikutusmahdollisuuksia. Kokonaisuuden tavoitteena oli auttaa oppilasta ymmärtämään, että elämme aikaa, jossa jokaisella teolla on merkitys ja että jokainen on oman

elämänsä vaikuttaja. Kokonaisuus ei luotsaa ympäristöahdistusta, vaan antaa työkaluja ymmärtää, että ilmastonmuutos on yhteinen haaste, johon yhdessä voimme keksiä ratkaisuja.


Pedagoginen ote kokonaisuuteen tulee oppilaslähtöisyydestä. Kokonaisuus aktivoi oppilasta miettimään suurempaa ongelmaa oman arjen ongelmien kautta. Kokonaisuuden aikainen työskentely tapahtui ryhmissä, joissa tavoitteena oli tuoda omalla panoksella vaikutus yhteiseen luomukseen. Ryhmätyöskentelyn taitojen kehittämisen lisäksi kokonaisuus toi yhteen eri luokkia, kun valmiit ideat esiteltiin kokonaisuuden lopussa toisille ja pidettiin ”Ilmastomessut”. Kokonaisuuden tavoitteena oli edistää koulun yhteisöllistä toimintakulttuuria tuomalla eri luokat yhteen. Oppiaineita ylittävä kokonaisuus voidaan liittää jatkossa esimerkiksi ympäristöoppiin syventämällä tietämystä ilmastonmuutoksen mekanismeista ja esimerkiksi kaasuista, tai käsityöhön, jossa ideoituja ratkaisuja voidaan työstää konkreettisesti.


Image by Henning Westerkamp from Pixabay

Tässä oppimiskokonaisuudessa sitoutetaan oppilasta havainnoimaan omaa kouluympäristöään ja voimaannutetaan löytämään sisäinen vaikuttaja, joka välittää ympäristöstään. Tämän lomassa koulun yhteisöllisyys kasvaa, innostus oppimiseen lisääntyy ja oppimistulokset ovat positiivisia! Näin kävi ainakin omassa kokeilussamme. Erään oppilaan sanoin: ”Onhan meillä tänään taas sitä mokkia, se on niin kivaa!”